Herää äiti

Nämä kuvat on räpsitty kuuden maissa aamulla viime viikolla. Mies ja pikkuriiviö olivat heräneet jo viiden maissa ja minä yritin nukkua vähän pidempään. Ei onnistunut niin kuin näkyy=) Tällaista tänne, sunnuntai aamuna saatiin nukkua kymmeneen asti, en edes muista milloin sellainen ihme olisi viimeksi tapahtunut. Eikä varmaan tapahdu hetkeen uudestaan=) Uni on kyllä sellainen asia, jota arvostaa aivan eri tavalla lapsen saannin jälkeen. Unta ei todellakaan pidä enää itsestään selvyytenä=)

Miten sitä välillä voikin olla niin väsynyt ja univelkaa sekä silmäpusseja olisi muille jakaa. Välillä sitä vaan haaveilee unesta tai siitä, että voisi edes maata sängyssä päivällä silmät kiinni ja olla ihan hiljaa.
Kaikkeen muuhun sitä osasi jotenkin varautua ja asennoitua kun oli raskaana, mutta tätä väsymyksen ja univelan määrää ei osannut edes kuvitella. Jos oltaisiin oikein varakkaita niin en epäilisi hetkeäkään palkata yöhoitajaa. Ei soimaisi omatunto kyllä yhtään, sen verran tärkeänä minä pidän unta ja virkeää äitiä.

Jaksamista kaikille muillekin, jotka valvoo öitä syystä tai toisesta=)!