Aika ei riitä, kädet ei riitä

Intoa bloggailuun ja postausten tekoon olisi vaikka kuinka kovasti. Aika on vaan tällä hetkellä hyvinkin rajallista. Pikkuterroristin opittua konttaamaan ja samantien seisomaan tukea vasten kaikkea vasten, mihin vaan voi nousta on sen vahtimisesta tullut hyvin intensiivistä hommaa. Oon pitänyt sillä päässä kotona pehmokypärää, jotta voi edes välillä itse käydä vaikka wc:ssä. Muuten se ressu on koko ajan otsa auki jossain kaapin kulmassa. Niinkuin aikaisemmin kirjoittelin, että meidän asunto ei ole suunniteltu lapsiperheelle ja pitää miettiä vähän huonekalujen järjestystä kun Aapo oppii liikkumaan enemmän. Nyt olisi se aika, kun sitä järjestystä pitäisi miettiä oikein tarkkaan. Meidän asunto on pelkkää terävää kulmaa ja särkyvää esinettä=) Ainut turvallinen paikka kuvailuun onkin näköjään Aapon oma punkka. Jos räpsin kuvia siitä päivittäin niin voi käydä vähän tylsäksi=) Tänään joudutaan kuitenkin tyytymään siihen.

Kotona on tällä hetkellä enemmän kuin väsynyt tunnelma. Mies on taas sairaslomalla ja yleensä se ei sairastele koskaan. Minä oon pitänyt pystyssä kotia, touhunnut Aapon kanssa ja hoitanut sairasta miestä sekä hakenut sille lääkkeitä. Huomenna lähden käymään Aapon kanssa ystävän luona ja saa nähdä selvitäänkö vielä illemmalla käymään kaupungilla vähän ostoksilla. Mummot oli kylässä eilen ja antoivat vähän rahaa "Aapolle". No minähän kilttinä tyttönä kyllä aion käyttää sen Aapon vaatteisiin, vaikka vähän oisi kiinostanut itsellekkin ostaa jotain kivaa=)