sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Nainen ratissa

Monet naiset inhoavat sanontaa: nainen ratissa. Minä olen valitettavasti se nainen ratissa. Moottoritielle en haluaisi ajaa millään, jos mahdollisti kierrän aina pienempää tietä. Pelkään moottoritien liittymiä, niihin liittymistä ja niiden ohi ajamista. Pelkään niihin liittyessä, etten osaa ajaa tarpeeksi kovaa, enkä arvioida jo moottoritiellä ajavan auton nopeutta ja tulee törmäys.

Jos ajan iltaisin moottoritiellä tai muillakin teillä yksin, eikä muita autoja näy, ajan lähes aina alinopeutta ja nautin siitä. Toivoisin välillä, että autooni saisi 80 lätkän. Pelkään ohittamista, ja ohitan yleensä vain ohituskaistalla jos silloinkaan. Jos edessäni ajaa traktori haluaisin köryytellä sen takana.

Pitkää matkaa ajaessa olen usein ajatuksissani ja huomaan seilaavani 80-110 kilometrin tuntinopeutta. Tiedän, että se on todella ärsyttävää takana ajaville. Yritän silloin keskittyä, mutta pian huomaan tekeväni sitä taas.

Pelkään parkkeeraamista, en usko että osaan arvioida auton koon oiken ja törmään toiseen autoon. Pelkään peruuttamista, koska en usko, että tiedän mihin asti auton perä tai keula ulottuu. Sadesäällä en uskalla ajaa edes rajoituksien mukaan, pimeällä en haluaisi ratin taakse ollenkaan. Talvella en tajua yhtään missä kohtaa kaistamerkinnät ovat.

Auton huollosta en ymmärrä yhtään mitään. Jos katson konepellin alle en usko, että osaan nimetä sieltä mitään, moottoria lukuunottamatta. Liikennesäännöt osaan kyllä teoriassa, mutta välillä ratin takana tulee silti mietittyä kuka saikaan mennä ensiksi ja missä. Ja kumpi oli vasen ja kumpi oikea.

Yhtään kertaan en ihme kyllä olet vielä töytäissyt autoa toiseen autoon parkkipaikoilla tai muuallakaan. Läheltä piti tilanteita ei myöskään ole tullut. Toivottavasti ei tulekkaan. Vaarallinen kuski en kuitenkaan ole, jos pitää jotain positiivista omasta autoilusta sanoa. En hurjastele ja katson aina peileihin sekä seuraan tarkkaan liikennettä. Olen lähinnä liian hidas ja arka kuski. Puolustukseksi se, etten ole ollut ajokortin haltija kuin vasta reilut kaksi vuotta.

Olen pahoillani kanssa autoilijat, mutta autoilen lähes pävittäin. Minä ja Aapo ollaan nimittäin kovia kyläilemään=)

(Tässä tekstissä on käytetty sarkasmia ja kärjistetty joitain asioita, pakko kirjoittaa tähän vielä, kun eräs anonyymi oli ilmeisesti ottanut tekstin vähän liian tosissaan. Nämä ovat vain asioita, joita minulla liikkuu päässä, oman miehenkin mielestä olen nimittäin ihan normaali kuski, enkä vaaraksi kenellekkään=)

6 kommenttia:

  1. :) mää tunnustan olevani monessa mainitussa asiassa samanlainen :)

    VastaaPoista
  2. Ihana Johanna!! Mua rupes niin naurattaa tää juttu. Tuli mieleen kun P arvas että sä oot käyny kylässä kun näki peruutusjäljet pihatiellä joskus talvella.... :D :D
    -henni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =)Ehkä pitää vielä vähän harjoitella tuota peruuttamista talvella. Lumi tekee vaan siitä niin haasteellista=))

      Poista
  3. ja mä kyllä lähden sun kyytiin millon vaan ja plussaa on se että siinä saa samalla hyötyliikuntaa kun kävelee parkkiksen viimesestä nurkasta kohti kauppaa ja jonkunhan niitäkin ruutuja on käytettävä, ei ne sinne turhaan oo tehty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo tullut mietittyä tuota tehokasta hyötyliikuntaa=) Seuraavan kerran jätetään vielä kauemmas auto, ehkä jopa viereisen kaupan pihaan jos siellä on enemmän tilaa=)

      Poista