perjantai 31. elokuuta 2012

Äitiyden outoudet



Tämä mamma alkaa olla aika herkällä päällä. Maanantaina alkaa nimittäin työt ja niinkin arkisia asioita, kuin vuoteen petaamista Aapon kanssa tulee ikävä. Onko "se aika kuukaudesta" vai tämä äitiys, joka saa pään ihan pehmeeksi? Tänä aamuna meenasi nimittäin itku tulla kun tajusi, että ensi viikolla minä en enää petaakkaan aamulla Aapon kanssa petiä yhdessä, vaan sen tekee Aapo ja isi.

Voi kyllä olla, että koko peti jää petaamatta. Tuskin ne sellaisia edes muistaa tehdä=) Olen enemmän ja välillä vähän enemmän miettinyt omaa töihin lähtöä. Nyt kun se tosiaan on edessä muutaman yön päästä, olo on aikamoisen sekava. Aapo on niin hurjan pieni ja sehän tarvitsee äitiä. Mieheni ja Aapon suhteelle tekee kuitenkin varmasti hyvää viettää aikaa yhdessä ja mies saa ilman minun hössötystä hoitaa päivän askareita omaan tahtiinsa. Uskon, että minulle tämä tekee eniten tiukkaa. Kun jonkun kanssa viettää niin tiiviisti aikaa, niin siihen tottuu. Sitä pientä tarvitsee melkein samalla tavalla kuin se tarvitsee sinua. Kyllä meillä on jonkinmoinen riippuvuussuhde.

Mieheni sanoi minulle eilen jotain aikamoisen mietityttävää. "Vaikka olen isompi kaveri, niin kyllä minäkin vielä tarvitsen halauksia".  En ole huomannut sitä itse, mutta kyllä vauvan tulon jälkeen 90% päivän halauksista menee nykyään juurikin vauvalle. Aapoa tulee ikävä jo muutaman tunnin eron jälkeen. Miehestä voi olla erossa muutaman vuorokauden ennen kuin ikävä yltyy. Kai sitä tulee niin paljon leperreltyä ja halittua Aapoa, että yksinkertaisesti melkein unohtaa, että ennenhän sen oman "läheisyyskiintiön" suuntasi eri kohteeseen. Ollaan oltu naimisissa jo vuosia ja voin kyllä rehellisesti sanoa, että viimeisen vuosi on ollut parisuhteelle haastavin. Äitinä ja isänä välillä unohtaa miten ollaan nainen ja mies. Ne tärkeät roolit tavallaan hukkuvat arjen keskelle. Uskon, että niiden löytäminen kestää jonkin aikaa lapsen tulon myötä. Rakkautta kuitenkin riittää, joten no worries. Pitäisi vaan osata osoittaa sitä tasapuolisesti, molemmille elämäni miehille.

Eli maanantaina töistä tullessa muistan halata molempia=)

10 kommenttia:

  1. Tsemppiä ensviikkoon sulle sekä miehillesi. :)
    -Henni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos=) Sitä tarvitaan molemmat!!=)

      Poista
  2. Voi sua rakasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =) Tällasia juttuja sitä vaan liikkuu päässä, tällä hetkellä vähän ehkä liikaakin.

      Poista
  3. Nuo lakanat on kyllä niin hienot!!

    VastaaPoista
  4. Tutulta kuulostaa monelta kantilta. Meilla viela mun toihin lahdettya mammaloman jalkeen pojasta tuli ihan mahdoton daddynpoika - ei meinannu aiti enaa kelvata. Siina monet kerrat olin itku kurkussa. Kaikkeen tottuu ja kaikki menee ohi ja muuttaa muotoaan. Ekat vuodet on perisuhteelle tosi rankkaa, mutta sekin helpottaa. Tsemppia toitten alotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tuleekohan Aapostakin isin poika!!? Kyllä varmasti on ollut itselle valtavan haikeita hetkiä! Kaikkeen kyllä tottuu, sen on tässä elämässä huomannut. Mutta välillä sitä vaan toivoo ajan pysähtyvän ja vauvan pysyvän vauvana. Kiitoksia tsempeistä, niitä tarvitaan=)

      Poista