Kuulumisia

Viime päivät ovat olleet taas vaihteeksi aika paljon touhua täynnä. Päähän ei tällä hetkellä mahdu oikein, kun kesken olevat asuntokuviot ja mielessä pyörii myös ihan liian pian koittava töihin paluu. Onneksi töihin paluu kestää tosiaan vaan sen isäkuukauden verran ja sitten voi palata taas tuttuun ja turvalliseen kotiäidin rooliin. Se on tässä vuoden aikana käynyt kyllä vähän liiankin turvallisen ja mukavan oloiseksi rooliksi. Kotiin jäädessäni mietin, että miten jaksan olla kotona vuoden ja miten päivät saa vauvan kanssa kulumaan. Sitä ei ole kyllä tarvinnut äitiyslomalla ollessa miettiä sitten yhtään. Päivät, viikot ja kuukaudet menee ohi ihan hirveää vauhtia ja kohta Aapo on jo vuoden ikäinen. Kotona olen viihtynyt erittäin hyvin ja paluu työelämään tuntuu erittäin kaukaiselta ja vieraalta asialta. Ensi kuussa kuitenkin mies jää kotiin ja minä lähden tienaamaan. Saa nähdä miten käy ja kummalla muutos ottaa kovemmille=)

Juttuja blogiin olisi mielessä vaikka kuinka ja paljon, varsinkin uuteen asuntoon ja sen sisustuksen suunnitteluun liittyen. Mutta tällä hetkellä aikaa ei oikein ole. Ollaan sovittu täksi viikoksi taas aikamoinen läjä menoja ja viikonlopuksikin lähdetään vähän reissun päälle.

Lisäksi pitää vielä tällä viikolla hoitaa läjä virallisia asioita näihin asunto asioihin liittyen. Ne ei ole niitä kaikkein mukavimpia tai selkeimpiä asioita, eikä myöskään hoidu kovin nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Jännittää tämä tilanne, kun oma asunto on jo myynnissä ja varmuutta seuraavasta kodista ei ole. Kyllä se stressaa aika kovasti ja sitä huomaa ajattelevansa lähes koko ajan.

Toivotaan, että asiat loksahtavat kohdalleen ja me saadaan uusi koti, jota ollaan toivottu. Tällä viikolla mennään taas katsomaan sitä, jospa ne asiat siitä etenee johonkin suuntaan.
Asiasta toiseen, tänään käytiin katsomassa aivan pientä vauvaa. Kahden viikon ikäistä ihanuutta, joka painoi arviolta noin 20 grammaa. (Ainakin jos vertaa Aapoon) Ja kyllä, minulla on vauvakuume.