Välillä kotona pikkusen kanssa ollessa päivät on todella pitkiä. Aamulla noustaan jo ennen seitsemää ja siitä alkaa taas tutut kuviot: aamupesut, aamumaidot, leikkimiset, päiväunet, kodinhoito, ruuanlaitto.. En valita, vauvan kanssa on ihanaa, enkä vaihtaisi tätä mihinkään..mutta välillä päivisin juttuseuran puute tuntuu oudolta. Töissä oli aina aikuista seuraa ja työni on hyvin sosiaalista, joten kotiin tuntui varsinkin alussa todella yksinäiseltä jäädä. Yhtäkkiä juttuseurana onkin vain parin kuukauden ikäinen vauva, jonka tarpeisiin tulee vastata 24/7. Ennen sitä oli vastuussa vaan itsestään.
Meillä on alkanut pikkusella olemaan tempperamenttia vaikka muille jakaa! Päivisin käsketään mammaa ja kovaa jos asiat ei tapahdu heti.
Niin söpö <3
VastaaPoistaSöpö se on kun mikä=)
VastaaPoista